Keraamikko Marika Lehtonen -Keramiikkapaja Koiruuksia

Keraamikko Marika Lehtonen Tällä sivulla kuvia omista lemmikeistäni, edesmenneistä ja nykyisistä. Voin tunnustaa olevani koirahullu, ihan jo pienestä pitäen. Rakastan koiriani yli kaiken, ja ne ovat mieheni Ilkan ohella tärkein osa elämässäni. Tässä alussa kuvia rakkaista tämänhetkisistä (sekä lähiaikoina menehtyneistä) koiristani. Kuvassa vasemmalta alkaen olen minä ja oma kasvattini pitkäkarvainen chihuahuapoika Penni ja gordoninsetterini Rosa, toisessa kuvassa lk chihuahua Veera. Kolmannessa kuvssa on Veeran pennut, omat kasvattini pitkäkarvaiset Ingrid ja Wihtori. Kuva 1. Pk chihuahua Penni - Yothu Yindi Gapirri Penni s.2005 ja gordoninsetterini Rosa - Karhutarhan Victory Dancer s.2010 Kuva 2. Lk chihuahua Veera - Pähkinän Vintage Merlot 2005 - 2016 Kuva 3. Veeran pennut Ingrid - Yindi Wileny Wundurra ja Wihtori - Yothu Yindi Wunua Wollow s. 2012 Kuva 1. MInä ja kiharakarvainen noutaja Maybell- Caballus Ginger Gina 2013-2015 Kuva 2. Minä ja kihara Fiona - Caballus Lady in Black s. 2016 Kuva 3. berninajokoira Jasmin Karhutarhan Auringon tyttö s. 2016 Toisen rivin ensimmäisenä minä ja kiharakarvainen noutajani Maybell. Maybellissä täyttyi yli 30 vuoden haaveeni omasta kiharakarvaisesta noutajasta. Suureksi surukseni Maybellin sain pitää luonani vain vähän aikaa, kun jouduin yhteen elämäni järkyttävimmistä paikoista. Maybell menehtyi joulukuussa 2015 kennelyskän yhteydessä tulleeseen keukokuumeeseen puolitoista vuorokautta kennelyskän alkamisen jälkeen, vain kaksi vuotiaana. Maybell jätti rakkaan muiston, mutta viiltävän surun sydämeeni. Surun keskelle sain, luojan kiitos, huhtikuussa 2016 mustan kiharakarvaisen noutajan Fionan, jota voin pitää pelastajanani. 2017 helmikuussa Fiona täytti vuoden ja viikkoa ennen syntymäpäivää hän sai "lahjaksi" pitkäkorva pikkusiskon berninajokoirasta Jasminsta.
Kotipaikka Vääksy - Asikkalan kunta Kotoisin Kotkasta Synnyinkaupunki Savonlinna Opinnot Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto Esinesuunnittelun ja -valmistuksen koulutusohjelma, keramiikka- ala, artesaani - Forssan Ammatti-instituutti, Tammela kulttuuriala 2001-2004 Konditoria-alan jatkokurssi Lahden Ammattioppilaitos Kondiittori - Lahden Ammattioppilaitos Leipuri - Kotkan Ammattioppilaitos Elintarviketeollisuuden peruslinja - Kotkan Ammattioppilaitos Työhistoria Yrittäjä, keraamikko Keramiikkapaja Koiruuksia, Vääksy 2004- Leipuri Viipurilainen kotileipomo, Lahti Leipuri Vääksyn Keskusgrilli Ky Leipuri Vääksyn Keskusgrilli Ky Keittiöapulainen Asikkalan kunta, Vääksy Kondiittori – Sinuhe, Lahti Harrastukset Valokuvaus Heavymusiikki Koirat Agility Koiranäyttelyt
Elämäni koirien kanssa- ennen ja nyt Niin kauan kuin jaksan muistaa, olen pitänyt eläimistä ja etenkin koirista. Ennen oman koiran saamista, ulkoilutimme naapuruston koiria Kotkan Suulisnimessä. Mielestäni koiran kuului olla isokokoinen. Tuon ajan suosikkikoirarotuja olivat mm. saksanpaimenkoira, jollainen isälläni oli ollut, kiharakarvainennoutaja, dalmatinakoira, samojedinkoira, sekä berninpaimenkoira.
Ollessani ala-asteikäinen saimme oman monirotuisen Netta koiran. Ystävälläni oli kultainennoutaja ja kävin Netan kanssa heidän mukanaan noutajien koira-koulutuksessa. Siellä tapasin ihastuttavia kiharakarvaisia noutajia. Muistan itkeneeni itseni uneen omasta kiharakarvaisesta haaveillessani! Netan lisäksi kotiin tuli pitkäkarvainen collie ja myöhemmin jo muutettuani pois kotoa, lyhytkarvaisia collieta.
Kotkasta Lahteen Kotkasta muutin Lahteen opiskelemaan kondiittoriksi. Lahdessa asuessani tapasin myös tulevan mieheni Ilkan. Kesät vietimme Asikkalassa saaressa kesämökillä. Siellä meillä oli myös Minttu-hanhi, Otto-kukko kanoja ja kaneja.
"Kohtalokas" Australian matka Teimme mieheni kanssa matkan Australiaan ja siellä sattui hauska tapaus. Ostoskeskuksessa kävellessämme, huomasimme naisen jolla oli piskuinen koira sylissään. Sanoin miehelleni melko kovalla äänellä, ”Katso miten suloinen ja pieni koira tuolla naisella on!” Hämmästykseksemme nainen vastasi selvällä Suomen kielellä: ”Juu, tämä on chihuahua ja kyllä tätä voi silittää!” Nainen oli suomalainen chihuahuakasvattaja Pähkinä, ja oli viemässä koiraansa eläinlääkärille. Siellä tapasimme Pähkinän kanssa usein, hoidimme hänen koiriaan ja kävimme koiranäyttelyissä. Tuo sattumanvarainen tapaaminen oli mullistava koko tulevaisuuteni. Pähkinän kautta tapasimme ihanan australialaisen kääpiökoiranpennun, jonka päätimme mieheni kanssa hankkia.
Kimi Ensimmäisen koiramme nimeksi annettiin Kimi. Kimi sapui Suomeen vähän meidän jälkeemme ja olimme lentokentällä vastassa. Pian Suomeen tultuaan Kimi sairastui parvoon. Onneksi oli yksi rokotus alla ja se pelasti pienen poikamme. Kimi sekä Virpi-siskoni koirat Lili ja Nea vierailulla mökillä.
Orana Olin haaveillut jo jonkin aikaa lyhytkarvaisesta chihuahuasta. Päätimme hakea Tampereelta pientäkin pienemmän chihuahuan Oranan (Donnaconan Orana). Orana oli kooltaa todellinen mini chihuahua, paino oli aikuisenakin vain 1,2 kg. Luonteeltaa Orana oli kuitenkin todella suuri! Kimi ja Orana tulivat oikein hyvin toimeen keskenään. Oranasta tuli oikeastaan Ilkan koira. Oranalle olivat tärkeitä minun ja Ilkan lisäksi myös Selma mummu ja Topi pappa. Sohvalla Ilkka ja Orana. Donnaconan Orana. Kimi piti talvesta ja lumesta. Orana ei liioin, vaikka päällä lämmittääkin Selma mummun neuloma nuttu!
Goldie Joulukuussa Pähkinällä oli syntynyt pitkäkarvaisia chihuahuan pentuja. Varasin pentueesta narttupennun. Goldie (Pähkinän Unique Fillette) tuli meille helmikuussa. Goldie oli pienestä pitäen erittäin tomera tyttö, päällikkö ainesta! Goldie, Pähkinän Unique Fillette. Goldie ja Orana Orana ihmettelee, "Onks tulossa joku muotinäytös vai?" Kesämökillä Kesällä olimme aina mökillä, jossa Kimi, Orana ja Goldie viihtyivät. Kimi rakasti veneilyä ja uimista. Orana viihtyi enemmän aikaa Selma mummun "helmoissa". Mitä nyt ajoi kerran hurjistuneena, pihaamme erehtyneen berninpaimenkoiran omalle tontilleen. Kimin bravuuri oli taas sitten vaivihkaa käydä vuorostaan naapurissa. Minä huhuilin poikaa, eikä mitään kuulunut. Kimi istui tyynenä naapurimökin rappusilla naapurin Eskon rapsuteltavana eikä korvaansa lotkauttanut kutsuilleni. Kimi oli erittäin hyväluonteinen hurmuri, josta kaikki pitivät. Goldie sopeutui myös hyvin mökkielämään. Retkellä Kelventeellä. Kimi uimassa. MInä vartioin täällä, Orana tomerana! Goldie, kauniimpi kuin kukkaset! Kimi odottaa pääsyä veneilemään ja Goldie tahtoisi leikkiä. Match Showta ja oikeita näyttelyitä Goldien kanssa aloin käymään näyttelyissä. mätsäreillä aloitettiin ja virallisissa näyttelyissä jatkettiin. Goldie ekassa mätsärissa Heinolassa pentuluokassa ja tulos BIS 3. Goldien ja eka serti Haminan koiranäyttelystä!
Julia Lokakuussa sain Pähkinältä valokuvan lyhytkarvaisesta tyttöpennusta. Tuohon pentuun ihastuin välittömästi. Ja marraskuussa saapui perheeseemme ihanainen Julia (Pähkinän Fetiche D´Argent). Juliasta tuli yksi rakkaimmista chihuistani! Niin herkkä ja läheisyyttä kaipaava, ja niin kaunis! Jouluaatto sai Julian aivan sekaisin. Ensimmäisestä joulusta lähtien Julia tiesi heti mistä on kyse, kun se näki pakettikasan joulukuusen alla. Jouluaatto. Julia kuiskuttelee Oranan korvaan, Goldie tahtoisi tietää mistä neidot suputtelevat, Kimin mielestä pitäisi poseerata.
Isabel Isabelin (Pähkinän Yothu Yindi) haimme Ruovedeltä kesäkuussa. Olin ihastunut Isabelin äitiin Siruun jo Australiassa, joten siksi halusin tämän pennun. Isabel pääsi suoraan mökille, jossa vietimme koko kesän. Isabel oli reipas ja rakasti mökkielämää, ja nautti suunnattomasti kun sai olla koko ajan ulkona. Isabel, Pähkinän Yothu Yindi

Ensimmäinen pentue,

Vanessa, Pauli ja Oliver

Kävin koirankasvattajan peruskurssin ja minulle myönnettiin kennelnimen Yothu Yindi. Ja tämä kesä menikin kokonaan pentujen merkeissä, kun kasvatin ensimmäisen chihuahuapentueen, Goldien saadessa kolme suloista pentua. Kotiin jätin pennuista Vanessan ja Paulin.

Goldien pennut syntyivat kesämökillä, Vanessa, Pauli ja Oliver.

Vanessa, Yothu Yindi Dhum Dhum ja Pauli, Yothu Yindi Didgeridoo sekä Oliver, Yothu Yindi Dhiyakuwoy

Seitsemän kääpiötä

Yhtä äkkiä koiraperheemme oli kasvanuut, ja näitä ihanuuksia oli jo seitsemän, seitsemän pientä kääpiötä. Rakastin heitä kaikkia suuresti! Kuvassa ollaan jäätelölautasen kimpussa. Olin niin onnellinen, ja tunutui ettei mikään pystynyt rikkomaan tuota onneani, kun oli saanut niin ihanat koirat! Minulle ne olivat kaikki kaikessa!

Arkea ja juhlaa, Joulun taikaa

Tule Joulu kultainen! Kimi ja Julia. Julia lähimain nukkui talven ja heräsi viettämään Joulua. Ja vasta kesäkuun auriko sai Julian jälleen heräämään.

Isabelille ja Paulillekin on kerrottu Joulun taiasta. Ja kyllä, kyllä Oranakin piti Joulusta, mutta ehkä Oranan mielestä tonttulakkia olisi voinut sovittaa ennen sen hankkimista.

Kesä, kesä, kesä, siitähän koirat pitivät.

Koiranäyttelyitä

Koiraäyttelyissä ollessa tuli aina tutkailtua tarvikemyyjien koirarotuaiheisia tuotteita. Ja muistan miten niin toivoin löytäväni jotakin chihuahua juttuja, mutta ei niitä siihen aikaan ollut. Ei kuulemma kannattanut, myyjät sanoivat, rotu on liian harvinainen Suomessa. Tuo silloinen harmin tunne, kun sitä omaa rotutuotetta ei löytynyt, on osaltaan myös vaikuttanut Koiruuksia pajan koirarotuvalikoimaan, sillä valikoimaan tehdään myös niitä harvinaisempia rotuja! No sitähän chihuahua ei tänä päivänä enää ole, jota en tietenkään yhtään ihmettele - on se vain niin hurmaava rotu!

Koiranäyttelyssä muistaakseni Mäntyharulla..., minä ja Pauli sekä Mia ja Oliver.

Paulin serti, Yothu Yindi Didgeridoo. Isabel Pähkinän Yothu Yindi ei oiken innostunut koskaan näyttelyistä, vaikka nauttikin huomiosta ja oli niin kaunis!

Heinolan näyttelyssä Goldiesta tuli Suomen muotovalio. Fin Mva Pähkinän Unique Fillette ja julia Fin Mva Pähkinän FeticheD´Argent.

Kotosalla Goldie ja Julia, ja Vanessa ottaa rennosti. Vanessa ei juuri välittänyt valokuvauskista, kameran nähdessään se yleensä häipyi paikalta, mutta nyt Vannilla olikin paikka auringossa. Chihut ovat erittäin lämpöä rakstavia. Jos vain huoneeseen johonkin kohtaan paistoi aurinko, niin siinä oli niin monta koiraa kuin auringon laikkuun vaan mahtui.

Pentuja, pentuja, jännittäviä hetkiä!

Isabel ja Goldie pentuineen.

Isabelin pennut Yothy Yindi Katoomba, Nelli ja Yothu Yindi Kookaburra, Charlotta sekä Goldien pentu Yothu Yindi Wallaby, Lyyli

ja Goldien pentu Yothu Yindi Wombat, Dooris

Julia ja pennut vuonna 2000. Yothu Yindi Brolga ja Yothu Yindi Boomerang

Matka kohti Forssaa - keramiikkaopinnot Tammelassa

Chihuahuat ovat olleet myös suuri syy, miksi lähdin tutustumaan keramiikkaan, aluksi kansalaisopiston kursseille, jonne menin tehdäkseni chihuahuapatsaita. Yksi kasvateistani, Lyyli löysi myös tiensä keraamikon perheeseen ja myös tämä osaltaan vaikutti siihen että hakeuduin alan koulutukseen!

Aloitin keramiikkaopinnot Forssan kupeessa Tammelassa. Koirista mukanani kulkivat Pauli ja Vanessa. Sisarukset olivat minulle äärimmäisen rakkaita ja tärkeitä! Kolme vuotta menimme viikoiksi Forssaan. Vieläkin ihmettelen, miten hyvin Pauli ja Vanessa sopeutuivat kerrostaloelämään. En olisi voinut kuvitellakaan opiskeluaikaa ilman näitä rakkaita sisaruksia.

Vanessa ja Pauli Lammin lenkillä Forsassa, ja pieni hengähdystauko.

Kotona ja mökillä

Goldie, Julia ja Pauli. Paui palvoi Juliaa, heidän suhteensa oli jotenkin niin liikuttava.

Vanessa ja velipoika Oliver joka oli tullut käymään kävi vierailulla!

Kun kaikki muuttuu

Opiskeluaika kolme vuotta kului nopeasti. Olin perustanut Koiruuksia pajan autotallitiloihin, heti koulun jälkeen. Kuin varkain koirille oli tullut ikää lisää ja kaikenlaisia vaivoja. Orana oli sairastellut jo jonkin aikaa. Loppuvuodesta jouduimme tekemään Ilkan kanssa päätöksen, pienoinen rakas Oranamme lähti viimeiselle matkalle 11 vuoden ikäisenä vuonna 2004.

Orana 1993 - 2004

Vuoden 2005 tammikuun loppu olikin niin synkkä, sillä minua kohtasi suunnaton suru. Juliani, tuo päivänsäteeni, sairastui yllättäen. Sydänvaivat olivat kohtalokkaat ja Julia menehtyi liian aikaisin, yhdeksän vuoden ikäisenä. Mikään ei ollut sen jälkeen kuten ennen. Jotain niin kaunista ja minulle niin rakasta oli poissa, kaipaukseni oli suunnaton.Toipuminen vie kauan ja yhä se saa minut surun valtaan ja silmäni kyyneliin, vielä vuosien jälkeenkin, minun ikäväni Juliaan on ikuista.

Julia 1995 - 2005

Penni

Julian ja Oranan poismeno jätti suuren aukon koiraperheeseemme. Sitä myöden meillä ei ollut myöskään yhtään lyhytkarvaista chihuahuaa. Niinpä maaliskuussa 2005 päätin astuttaa Vanessan. Haaveena oli saada lyhytkarvainen tyttöpentu. Kun aika koitti, niin synnytys ei jatkunutkaan normaalilla tavalla, vaan jouduttiin keisarinleikkaukseen. Leikkauksella Vanessa sai pullean poikapennun. Pentu sai minen Penni, sillä äiti oli Vanessa eli yhdeltä lempinimeltään Vanni, Vanni ja Penni! vaikka niin kovasti halusin lyhytkarvaisen tytön, niin missään nimessä en voinut luopua Pennistä, vaikka se olikin aivan päivastainen eli pitkäkarvainen poika! Siinä meillä oli nyt sitten uusi perheenjäsen!

Vanessa ja piilossa Penni, Yothu Yindi Gapirri Penni.

Pennin hassu persoona on mitä mahtavin, ja rakkauteni Penniä kohtaan on kasvanut todella suureksi, aivan kuten Pennikin, siis kasvanut suureksi... ja ehkä olen tullut hieman yliherkäksi kaikkea sitä kohtaan, mikä liittyy Penniin!

Sohvanvaltaajat

Ei toivoakaan kunnon yhteispotretista! Edessä Kimi, taustalla minä, Pauli ja Vanessa ylhäällä vintiö Penni, ei meinaa asettua.

Goldie on valannut toisen sohvan. Pauli ja Vanessa vaipuvat myös unten maille.

ja Isabel mielii myös kauneusunille. "Tiedätkö äiti missä Penni on?" Kimi tuntuu kysyvän.

Muiden loikoillessa sohvan päällä Penni löytyy sohvan takaa. Pennillä on pulma! Sohvan alle, on joutunut Pennin lempilelu, hai!

Ei vaan meinaa ylettyä..."Äitii, et millään vois auttaa?!! " tuumaa Penni... ja äitihän auttaa!

Vuoteen 2006 mahtui paljon

Kimi täytti tammikuussa 13 vuotta. Tuo ihana Australianpoikamme

Toukokuussa Koiruuksia Keramiikkapajapaja muutti uusiin tiloihin Vääksyn kanavan tuntumaan.

Kuvat Virpi Miettinen. Pajan myymälässä Paulin ja Vanessan kanssa. Sylissä Pauli suuri rakkauteni. Molemmat rakkkaat Vanessa ja Pauli olivat yleensä mukana pajalla, tai ainakin jompi kumpi heistä.

Heinäkuun 2006 helteet ottivat koville Kimi pojallemme jo pitkään vaivanneen sydänvian takia. Kimi oli saanut useita kohtauksia, joista oli kuitenkin aina nopeasti selvinnyt. Tuon heinäkuun 2. päivän, nimipäiväni, vuonna 2006 tulen aina muistamaan. Olin kärsinyt pahasta päänsärystä jo päiviä ja jouduin ensikertaa sairaalaan. Ambulanssimiesten tultua kotiimme Kimi hätääntyi tilanteesta suuresti. Sairaalassa ollessani, sain yöllä puhelinsoiton Ilkalta. Rakas Kimimme oli saanut sydänkohtauksen, viimeisen kohtauksen josta ei enää selvinnyt. En ollut kultaisen Kimin luona, ja se tuntui niin uskomattoman pahalta. Odotin päänsäryn hellittämistä, jotta pääsisin aamulla takaisin kotiin. Takaisin kotiin hyvästelemään ensimmäisen koiramme, niin rakkaan ja ihanan Kimi poikamme.

Kimi 1993 - 2006

Veera

Elokuussa kävin Heinolan koiranäyttelyssä tapaamassa Pähkinää. Pähkinällä oli näyttelyssä aivan ihana lyhytkarvainben bluemerle chihuahua. Pentu oli iältään 8 kk. Tiedustelin varovasti pennun tilannetta, oliko se kenties myytävänä… Ei ollut, mutta näyttelyharjoituksia pentu kyllä tarvitsisi, koska oli hieman ujo. Sovimme, että pentu tulisi meille hoitoon ja tekisimme näyttelyharjoituksia.

Vanessa tuli aina toimeen kaikkien kanssa, ja Veeran oli helppo tukeutua Vanessaan. Tässä kaverukset pajalla.

Veera otettiin siis vastaan hyvin, mutta pientä koiruutta piti Penninkin keksiä.

Ei mutta Veerahan on löytänyt luun. "Voisitko äiti hieman jeesata, kun tuo luu olisi aika kiva saada?" Penni yrittää. Ei nyt ei voinut äiti auttaa Penniä!

"Veera, katsopas mikä tuolla on!" "Jaaha, näinkäös siinä sitten kävi", miettii Veera!

Veera (Pähkinän Vintage Merlot) oli jo 8 kk:n ikäinen, meille tulessaan. Mutta kun olisi tullut luopumisen aika, niin enhän minä Veerasta enää voinut luopua! Koira ei ollut siis myytävänä, mutta onneksi sain tehtyä Pähkinän kanssa Veerasta sijoitussopimuksen. Veera kävi näyttelymatkalla Venäjällä, pariin otteeseen. MInä kävin Veeran kanssa muutamissa näyttelyissä.

Pauli ja Vanessa 10 vuotta heinäkuussa 2007

Pauli ja Vanessa kurkkivat ulos pajan ovesta. "Tuoltakos niitä synttärivieraita alkaa tulla?" sisarukset ihmettelevät

Pauli Ikuisesti sydämessäni

Maaliskuussa 2008 tapahtui jotakin johon en osannut ollenkaan varautua. Minun kaikkeni, oma Paulini sairastui. Yksi päivä ja yksi yö ja kaikki tuntu pysähtyneen. Meidän suhteemme oli jotakin sellaista, jota on vaikea sanoin kuvata. Pauli oli melkein aina sylissäni, vieressäni, tai kainalossani. Ja yhtä äkkiä kuin matto olisi vedetty jalkojen alta. Paulin sydän pysähtyi ja tuntui, että minulle kävi samoin.

Pauli 1997 - 2008

Koirat omalla pihalla

Paulin poismenon jälkeen koiria jäi viisi. Goldie, Vanessa, Isabel, Penni Ja Veera.

Loppukesästä Veera astutettiin. Lokakuussa Veera sai kolme suloista pentua. tämä oli Veeran toinen pentue ja vihdoin saisin Veeran omakseni. Kävin hakemassa Veeran kotiin Pähkinän luota Ruovedeltä joulukuun loppupäivinä 2008.

2009

Veera ja Isabel

Penni mummulassa, Vanessa pajalla

Kultainen Vanessani oli melkein aina mukana pajalla. Kun työskentelee yksin, niin on aivan ihanaa, että voi pitää koiraa mukana pajalla. Ja Vanessa sopi tähän tehtävään täydellisesti. Ainahan Vane ei jaksanut lähteä mukaan, varsinkaan talvisin kylmillä ilmoilla. Mutta kesällä mukaan tultiin joka päivä. Kesäisin asiakkaat ihastuivat Vanessaan, varsinkin lapset halusivat aina rapsuttaa. Vanessa oli helposti lähestyttävä ja rauhallinen, ja piti suunnattomasti rapsutuksista. Tosin vierailla koirilla ei ollut asiaa pajalle, tai silloin oli Vanessasta kyllä rauhallisuus kaukana.

Kaik yhes koos

Syksy 2009 jatkui surullisissa merkeissä. Puolitoista kuukautta yläpuolella olevien kuvien ottamisen jälkeen, Isabel tuo rakas valopilkkumme, niin persoonallinen koiramme menehtyi äkisti. Olin nähnyt samat sydänoireet jo monesti aiemminkin, ja tiesin että toivoa ei ole. Jouduimme saattamaan Isabelin viimeiselle matkalle.

Isabel 1997 - 2009

Isabel oli monitahoinen ja todellakin luonteensa puolesta hyvin persoonallinen. Isabel oli erittäin leikkisä, ja rakasti leikkimistä leluilla, sekä muiden koirien kanssa. isabel oli erittäin hyvä emo pennuilleen. Isabel oli aina iloinen, ja huumorintajuinen.

Ipalla oli pihalla sellainen kumpu, jossa se aina ulkona ollessaan päivysti. Kun Isabel siellä ollessaan haukkui jotakin, ja menin komentamaan, että olepas hiljaa, niin Isabel heilautti häntää kiivaasti puolelta toiselle aina kun sanoin sen nimen, mutta jatkoi haukkumista. Ilmoitti siis, että kuulin kyllä äiti, mutta ei se oikein tehoa minuun. Ilkkaa Isabel taas totteli aivan pienestäkin sanasta. Muista chihuistani poiketen Isabel viihtyi siis ulkona, paitsi jos satoi ja nurmi oli märkää silloin vain kurkattiin ovelta ulos. Isabel piti suunnattomasti esiintymisestä kameralle, ja useimmitenhan kamerani zoomi löysi juurikin kauniin Isabelin. Surumme oli valtava ja talo oli tosi hiljaisen tuntuinen kun perheemme oli käynyt taas yhtä suurta ja rakasta persoonaa pienemmäksi.

Joulu 2009

Tonttupoika Penni odottelee pakettien avaamista, ja tässä alkaa jo hieman pitkästyttää.

Joulukuussa Veera täytti neljä vuotta ja Goldie jo 15 vuotta. Veera vietti kotona vasta ensimmäistä joulua, sillä näyttelymatkat ja kaksi pentuetta olivat olleet kaikki joulun tienoilla. Mutta kyllä osasi Veerakin nauttia!

Vanessa

2010

Kerran kesällä mummulassa

Vanessa, Penni ja Veera, ihmettelevät, mihin sitä suunnistaisi.

Edessä Goldie ja Veera taustalla Vanessa syö heiniä. Veera ja Penni suunnistavat omille tahoilleen.

Voi ei, yhtä äkkiä Vanessa alkoi rapsutella kuonoaan, ja päätään. Nokkosihottuman tyyppisia paukamia tuli joka puolelle päätä, ja hetkessä pää oli turvonnut huimasti. Äkkiä komento, ja koirat sisälle. Kortisonia tietysti tarvittiin, ja pikaisen kotireissun jälkeen Vanessa sai lääkettä. Topi pappa huolehti koirista, ja pian Vanessan turvotuskin lähti laskuun. Varsinaista syytä ei löytynyt, mutta Vanessa oli ulkona ollessa syönyt varmastikin jotain sopimatonta heinää, mikä aiheutti allergisen reaktion. Onneksi selvittiin säikähdyksellä.

JATKUU...

- Marika Lehtonen

Keraamikko Marika Lehtonen

Elämäni koirien kanssa- ennen ja nyt